Viljelijäryhmä Twilumba Njombe-alueella Tansaniassa on alkanut kokeilla CA-viljelyä maissilla ja pavuilla muutamilla yhteisillä pelloilla. Tavoitteena on, että yksittäiset jäsenet oppivat ensin, miten tekniikka toimii ja millaisia tuloksia voidaan odottaa, jotta he voivat kokeilla CA-viljelyä omilla pelloillaan. Kuva: Jenny Öhman /FFD
Elämänmittainen haaveeni työskentelystä kehitysyhteistyön parissa on viimein tullut todeksi. Vuoden 2023 alusta lähtien olen toiminut FFD:n kummina Tansaniaan keskittyvässä hankkeessa ”From reactive to proactive adaptation”. Olen päässyt tekemään yhteistyötä tansanialaisen Njombe Agriculture Development Organisationin eli NADOn kanssa aihepiirissä, jonka tunnen hyvin: maan kasvukunto. Olen Suomessa työskennellyt viime vuodet Carbon Action -alustan viljelijätoiminnassa. Siinä keskiössä on maan kasvukunnon parantaminen, ja olemme perustaneet viljelijäryhmiä, järjestäneet koulutuksia ja tuottaneet tietomateriaalia maaperästä ja uudistavasta viljelystä. Kokemusta on kertynyt runsaasti suomalaisesta toiminnasta maan kasvukunnon parantamiseksi yhdessä viljelijöiden kanssa.
Joulukuussa sain tilaisuuden vierailla NADOn luona eteläisessä Tansaniassa yhdessä FFD:n Jenny Öhmanin kanssa. Kaksi viikkoa Njomben alueella olivat ikimuistoisia ja opin valtavasti. FFD:n kummitoiminnassa tärkeää onkin kaksisuuntainen tiedonvaihto. Onneksi projekti on nelivuotinen, ja uusi vierailu odottaa myös tänä vuonna.
Maaperä on kaiken A ja O
Viljelyssä kaikki lähtee maaperästä. Kun maaperä on hyvässä kasvukunnossa, ravinteet ja vesi ovat kasvien käytössä ja pellosta saadaan satoa. Samalla voidaan varastoida maahan hiiltä ilmakehästä. Kuitenkin maailmanlaajuisesti on arvioitu, että jopa 60 % kaikesta viljelyalasta on heikossa kunnossa, ja mm. eroosio ja kuivuus entisestään heikentävät sitä ilmastonmuutoksen edetessä. Maaperään ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota. Huomion nostaminen on työtä, jota on tehtävä myös ja ennen kaikkea ruohonjuuritasolla.
Vaikka paikallisuus on aina huomioitava maan kasvukunnon parantamisessa, olen ollut hämmentyneen yllättynyt siitä, kuinka samanlaista maaperästä puhuminen onkaan Tansaniassa ja Suomessa. Itse asiassa ongelmat ja ratkaisut ovat pitkälti samoja, vaikkakin ilmasto, maalajit, tuotanto ja mahdollisuudet poikkeavat toisistaan.
Eija Hagelberg keskustelee hyvän maarakenteen tärkeydestä Mungano-ryhmän jäsenten kanssa. 35 ryhmän jäsentä kokeilee tällä hetkellä CA-viljelyä, ja he miettivät yhteisesti hankkivansa CA-kynnyn. Kuva: Jenny Öhman /FFD
Maan kasvukunnon haasteet Njomben alueella
Koska olen viettänyt elämästäni vain pari viikkoa Njomben alueella, en voi kutsua itseäni kyseisen alueen maaperäekspertiksi. Siitä huolimatta tietyt yleiset seikat kiinnittivät huomioni siellä keskusteltuani paikallisten viljelijöiden ja neuvojien kanssa.
Maaperä eteläisessä Tansaniassa on hyvin hapanta: pH on joillakin pelloilla jopa lähellä neljää. Tämä on käynyt ilmi mm. FFD:n aikaisemmissa projekteissa otetuista maanäytteistä, joita on analysoitu laboratoriossa. Alhainen pH on merkittävästi kasvua rajoittava tekijä. PH:n nostaminen on haastavaa, sillä kalkkia ei ole saatavilla etenkään kohtuulliseen hintaan. Siksi on mietittävä muita keinoja pH:n nostoon. Keskustelimme mm. tuhkan ja biohiilen käytöstä. Niiden kanssa jatketaan projektin aikana.
Ravinnetasapainoa
En päässyt kovinkaan tarkasti tutustumaan ravinnetasapainoon, mutta havaitsin, että lannoituksen tarkentamisella voitaisiin saavuttaa parempia satoja. Tosin sitä ennen olisi maan pH saatava nostettua. Mineraalilannoitteita käytetään, mikäli niitä on saatavilla ja ne ovat kohtuullisen hintaisia. Paikallisten eloperäisien lannoitteiden ja typensitojakasvien käyttöä olisi mahdollista parantaa, kunhan viljelijöiden tietotasoa saadaan nostettua. Karjan ja siipikarjan lanta, viherlannoitus, komposti ja muu eloperäisen aineen lisääminen peltoon lisää ravinteita pellossa. Eloperäinen aines toimii mikrobien ruokana, joka edelleen parantaa merkittävästi kasvien ravinteidenottoa maaperästä. Tässäkin asiassa riittää paljon tekemistä. Paremmat sadot takaavat paitsi viljelijöille varmempaa omavaraisuutta, myös tuloja myynnin kasvaessa.
Ideoita sadeveden keräämiseen kaivataan
Koska matkani osui sadekauden alkuun, sain nauttia myös sateesta Afrikassa. Joulukuun alussa Njomben alueella satoi päivittäin, mutta sateet olivat enimmäkseen lyhyitä kuuroja, jolloin vettä saatiin kerralla suuria määriä. Sadevettä ei kuitenkaan kerätä juuri ollenkaan, mikä aiheutti suomalaiselle kotitarveviljelijälle ihmettelyä. Sadeveden keruu ei välttämättä vaadi suuria investointeja, vaan jo pienillä keinoilla voidaan saada esimerkiksi katoilta valuva vesi talteen. Projektissamme sadeveden keruu on yksi toimenpide, jota alkaneen vuoden aikana tullaan kokeilemaan. Sadekaudet lyhenevät ilmastonmuutoksen edetessä, ja maa on pitkään kuivaa sateiden välillä auringon paahtaessa. Siksi sadeveden keruusta olisi suoraa hyötyä viljelijöille myös sadekauden aikana – aivan kuten suomalaisessa kesässä.
Aikaa kuluu vedenhakuun kaivolta, joten kaikki talojen ympäriltä kerätty vesi säästäisi etenkin naisten ja lasten aikaa. Jotkut neuvojat kertoivat tuntevansa sadeveden keruuseen sopivia menetelmiä, ja hankkeen aikana kannustammekin heitä jakamaan tietoa kollegoilleen.
Työvoimavaltaisuus
Iso haaste paikallisilla viljelijöillä on koneiden puuttuminen. Miltei kaikki tehdään käsityönä, mikä vie aikaa ja voimia. Joulukuun alussa pellot muokataan ennen kylvöjä ja istutuksia. Kuokkia näkyi usealla olkapäällä. Suuremmilla pelloilla näkyi myös härkäpareja kyntötöissä. Peltojen muokkaaminen lisää tuuli- ja vesieroosiota ja päästää hiiltä karkaamasta ilmakehään. Mutta ennen kaikkea se on raskasta työtä, eivätkä härkien vetovaljaatkaan vaikuttaneet järin ergonomisilta.
Eija Hagelberg on täydessä vauhdissa kaivamassa Wakulima-ryhmän jäsenen pellolla. Käytännön harjoitukset maaperän kasvuolosuhteista olivat arvostettuja. Kuva: Jenny Öhman /FFD
CA-viljely avuksi
Yhtenä vaihtoehtona viljelijöille on esitelty conservation agriculture, eli suomeksi ca-viljely. Sillä tarkoitetaan viljelymenetelmää, jossa muokkaaminen minimoidaan ja viljelykierron sekä aluskasvien avulla suojataan maanpintaa ja parannetaan maan kasvukuntoa. Viljelymenetelmällä on positiivisia vaikutuksia ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. CA-viljelyä testataan Njomben alueella NADOn kannustamana monilla tiloilla etenkin maissin viljelyssä. Silloin kaivetaan kuoppa jyviä varten, ei käännetä koko peltoa. Sekin on kovaa työtä.
Traktoreita näin pelloilla tasan yhden, brasilialaisen Valtran. Sen omisti CA-viljelyn edelläkävijäviljelijä, joka oli itse tehnyt mm. maissin kylvöön soveltuvan rivimuokkauslaitteen.
CA-viljely parantaa maan rakennetta ja vedenpidätyskapasiteettia, mutta sen mukana rikkakasvipaine saattaa kasvaa entistä suuremmaksi. Paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia keinoja tarvitaan etenkin CA-viljelyn alkuvaiheessa, jotta rikat, kasvitaudit ja tuholaispaine saadaan pidettyä aisoissa. Kannustimme viljelijöitä jatkamaan kokeilua, sillä maan rakenne paranee vähitellen, ei yhdessä yössä.
Amka Vicoba -viljelyryhmän jäsenet oppivat haistamaan maata, mitä he eivät ole aiemmin tehneet. Ryhmä on muun muassa perustanut taimitarhan, jossa he hoitavat puita yhteisesti. Ryhmä on esimerkki siitä, kuinka viljelijäryhmätyö voidaan tehdä saavutettavaksi kaikille – ryhmässä on jäseniä, joilla on esimerkiksi kuulovamma ja liikuntarajoitteita, ja he sisällyttävät nämä jäsenet sujuvasti toimintaansa. Kuva: Jenny Öhman /FFD
Tulevia toimenpiteitä hankkeessa
Vuoden aikana hankkeessa on saatu käyntiin paljon positiivista toimintaa viljelijäryhmissä. NADOlla on noin 400 viljelijäryhmää, joista kourallinen on mukana hankkeessa. Tärkeää on pohtia ratkaisuja yhdessä viljelijöiden kanssa. Ilmastonmuutos vaikuttaa hyvin konkreettisesti alueen viljelijöiden arkeen. Kuumuus, kuivuus ja erilaiset kasvitaudit ja tuhohyönteiset vaivaavat ruuantuotantoa, ja sopeutumistoimia kaivataan kiireesti.
Havaitsin vierailuni aikana, että eloperäisen aineksen lisääminen peltoon voisi toimia erinomaisena sopeutumiskeinona. Mietimme hankkeessa parhaita tapoja jakaa tietoa ja luoda esittelykohteita. Seuraavalla vierailullamme järjestetään jälleen työpaja, jossa päästään sukeltamaan syvemmälle käytännön toimenpiteisiin.
Yhteneväisyydet Suomessa ja Tansaniassa
Pienryhmät ovat oivallinen paikka kokeilla ja oppia uusia asioita. Kun pienryhmässä on luottamuksellinen ilmapiiri, myös epäonnistumisia on helppo jakaa muille ryhmän jäsenille. Tämä pitää paikkansa niin Tansaniassa kuin Suomessakin. Viljelijöiden apuna toimivat tahot kuten NADO ja Carbon Action -alusta voivat parhaimmillaan tukea pienryhmien toimintaa antamalla työkaluja ryhmätyöskentelyyn.
Aivan kuten Tansaniassa, myös Suomessa eloperäisen aineksen lisääminen ja muokkauksen minimointi ovat toimenpiteitä, jotka parantavat maan kasvukuntoa. On hienoa, kun saamme jaettua tietoa maiden rajoista välittämättä, jotta ruuantuotantoa on mahdollista jatkaa maapallon kaikissa kolkissa myös ilmastonmuutoksen edetessä. Maan kasvukunnon parantaminen kiinnostaa viljelijöitä etenkin silloin, kun sen hyödyt ruuantuotannon varmistamiseksi on selkeästi sisäistetty.
Mikä sitten erosi Suomessa ja Tansaniassa? Varmaan monikin asia, mutta voin sanoa, että koskaan eivät viljelijäryhmät Suomessa ole minua ottaneet vastaan iloisesti laulaen ja tanssien. Tansaniassa tämä oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mitenhän saisimme tanssin ja laulun mukaan myös suomalaisiin viljelijätreffeihin?
Eija Hagelberg
Asiantuntijakummi FFD:n “From Reactive to Proactive Adaptation”-hankkeessa
Carbon Action-kummiorganisaation edustaja
Brighter Kaduma viljelee maissia, papuja ja bataattia, ja toimii sihteerinä Twilumba-ryhmässä. Hän toivoo, että ryhmä pystyy hankkimaan koneen, joka jauhaa maissijauhoa, sillä lähin markkinapaikka on kaukana, ja jalostusmahdollisuus antaisi heille mahdollisuuden myydä tuotteensa paremmalla hinnalla. Taustalla CA-alue, jonka kuopat ovat valmiina istutukseen, nyt kun sadekausi on juuri alkamassa. Kuva: Jenny Öhman /FFD
Hanke on saanut rahoitusta 2023-2026 Suomen ulkoministeriöstä.
