Nepalin Terai-alueen naiskalanviljelijät ryhtyvät yrittäjiksi

Naiskalanviljelijät keskustelemassa liiketoimintasuunnitelmistaan ​​ja tulonhankinnan monipuolistamisesta tulevaisuudessa.

Kuva: Roseanna Avento.

Nelivuotisessa ”Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta” -hankkeessa FFD ry (The Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development) on tukenut naisten yrittäjyyttä Nepalissa. Jo lähes 300 naiskalankasvattajaa Chitwanin ja Nawalparasin alueilta ovat järjestäytyneet kolmeen osuuskuntaan ja viiteen ryhmään. Yhteistyön tavoitteena on tehostaa naisten tulonhankintaa ja yrittäjyyttä. Hanke keskittyy ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin varautumiseen.

Naiskalankasvattajat ovat osallistuneet liiketoiminnansuunnittelukoulutukseen ja työpajoihin, joissa he ovat saaneet ohjausta ja neuvontaa tulojensa monipuolistamiseen. Koulutuksissa he ovat myös kehittäneet taitojaan kalan käsittelyssä ja erilaisten kalatuotteiden valmistuksessa. Parhaillaan kolme osuuskuntaa selvittää mahdollisuuksiaan perustaa oma yritys, joka edistäisi jäsenten toimeentuloa.

Yrityksen perustaminen ei ole mikään pieni asia.  Osuuskunnat ovat ymmärtäneet hyvin, että toimintaan ryhtyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista ja hyvää suunnittelua. Tärkeintä on, että liikeidea on käytännöllinen, taloudellisesti kestävä ja kehittää varautumista ilmastonmuutokseen ja luonnonkatastrofeihin. Marraskuussa 2022 kunkin osuuskunnan kanssa pidettiin työpajoja, joissa keskusteltiin heidän liikeideoistaan. Naiskalanviljelijöiden osuuskunta Sundardeep selvitti mahdollisuuksiaan ryhtyä kalaravintolayrittäjiksi, kun taas Mishrit-osuuskunta aikoi perustaa yrityksen, joka valmistaa rehua karpeille. Kapian naisosuuskunta ei ollut vielä täysin päättänyt liikeideaansa, mutta he olivat pohtineet neljää eri vaihtoehtoa: kalakauppa, kuivatun kalan tuotanto, karppien rehun valmistus tai kalanviljelytarvikemyymälä.

Työpajakeskusteluissa kutakin osuuskuntaa rohkaistiin pohtimaan ideansa vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, kuin myös tarvitsemiaan resursseja. Kaikki osuuskunnat kokivat tarvitsevansa markkinointikoulutusta sekä taloudellisen että teknisen osaamisen kehittämistä. Vuoden 2022 lopulla toteutetaan markkinointikoulutus hankesuunnitelman mukaisesti. Vuonna 2023 järjestetään talous- ja teknisen osaamisen koulutukset.

Osuuskunnat tarvitsevat luvat yritystoiminnan toteuttamiseksi kunnilta ja veroviranomaisilta. Lisäksi he tarvitsevat alkupääomaa, jota he ovat sitoutuneet hankkimaan. Kunkin osuuskunnan liikeidean toteutettavuuskartoituksen perusteella FFD ry voi tukea yritystoiminnan aloittamista.

Yritystoiminnan aloittaminen ei ole osuuskunnille täysin vierasta toimintaa.  Esimerkiksi Sundardeep sijoitti muutama vuosi sitten kalakauppaan, josta osuuskunta saa alkusijoituksensa vastineeksi viisi prosenttia myyntivoitoista. Lisäksi vuosittain Sundardeep toimittaa kauppaan n. 100–150 kg kalaa. Myös Kapian osuuskunta toimittaa kalaa kyseiseen kauppaan noin 700–800 kg vuodessa ja Rain-ryhmä noin 1300 kg vuodessa. Kauppa myy kalaa noin 5000 kg vuodessa. Myytäviä kaloja ovat hopeapaksuotsa, hopeakarppi, rohu ja pangasius (haimonni).

Uuden liiketoiminnan aloittaminen vaatii paljon huolellista suunnittelua ja päätöksiä. Naiskalankasvattajat Nepalin Terailla kamppailevat kuitenkin samojen kysymyksien äärellä kuin länsimaiden naisyrittäjät: Onko minulla tarpeeksi aikaa? Kuinka tasapainotan yritystoiminnan, perhe-elämän ja kotitöiden edellyttämän ajan?  Tästä huolimatta nepalilaiset naiskalanviljelijät ovat motivoituneita aloittamaan yritystoiminnan.  Kalankasvattajina he ovat ylpeitä: "Voin ansaita työlläni rahaa", "Minulla on omat kalalammikot, enkä tee töitä muille", "Me naiset olemme ylpeitä siitä, että voimme tehdä jotain omaa. Olemme itsenäisiä ja pystymme rakentamaan identiteettiämme yhteiskunnassa.’’

Parhaillaan selvitetään liikeideoiden toteuttamiskelpoisuutta ja sitä, mitä ideoita lähdetään viemään yhdessä eteenpäin. Yhdestä asiasta ei ole epävarmuutta: nämä naiset pärjäävät.

Roseanna Avento

Kobe Global

Hankkeen kummijärjestön, Suomen kalankasvattajaliiton, edustaja

……………………….

”Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta” saa Ulkoministeriön rahoitusta vuosina 2021-2024.

FFD:n kummitoiminnan kummimatka 2021 Hondurasiin, Timo Heikkilä vieraili kahviosuuskunnilla.

Caruchilin naisjärjestön kahvituotantoa.

Joulukuussa -21 pääsin toteuttamaan suunnitellun mutta koronan takia pitkään odottamani vierailun minulle ennestään tuttuun maahan, Hondurasiin, olinhan siellä -90 luvun lopulla 1,5 vuotta yksityisten viljelymetsien perustamisen, hoitamisen suojelun ja korjuun asiantuntijana. Samoin niinä vuosina vierailin muissakin Väli-Amerikan maissa metsäasioissa viipyen kuukaudesta pariin kussakin riippuen isäntäjärjestöjen tarpeista ja haluista järjestää kursseja. Yli kahden vuosikymmenen jälkeen oli kiinnostavaa nähdä taas tutut paikat, muuttuneet ympäristöt, tavata vanhat (tosiaan vanhat) tutut ja tavata uusia innostuneita ihmisiä ja kuten teemaan kuului, niin tietysti työnsä äärellä.  Kahvia tuottamassa maailmanmarkkinoille.

Johtuen metsätaustastani niin halusin ennen varsinaista kummivierailua tutustua ja sisäistää paikallista tietoa ja taustaa kahvinpapujen tuottamiselle, joten vierailin omalla ajalla ennen Hondurasia viikon Guatemalassa missä vanhat tuttuni pitivät minua kuin piispaa pappilassa ja heidän suhteillaan pääsin vierailemaan kolmelle erilaiselle tuotantotavalle perustuvalle kahviplantaasille, eli yksityiselle, kansainväliselle ja osuustoiminnalliselle.

Yksityinen kahvintuottaja oli pienimuotoisen, kotimarkkinoille tarkoitetun sadon tuottaja, hän teki kaiken alusta loppuun, eli kasvatti, korjasi ja jalosti, aina paketointiin asti, papuna tai jauheena. Mieluummin papuna. Merkille pantavaa oli, että hän ainoana tapaamistani viljelijöistä oli kemiallisen lannoituksen ja – torjunnan puolestapuhuja sekä niiden käyttäjä. Perusteluna oli isommat sadot (20%) ja halvemmat hinnat, kotimarkkinoilla raha oli tiukassa tuotanto hyvin työvoimavaltaista.

Kansainvälinen (irlantilainen) tuottajayhtiö taas uskoi luomutuotantoon ja paikalliseen kahvipensaiden jalostukseen. Osuustoiminnallinen liike oli myös luomun kannalla (helpompi myydä kv-markkinoille) mutta he olivat enemmän ymmärtääkseni ostotaimien varassa ilman omaa taimituotantoa.

Viikon vierailujen jälkeen tunsin tietäväni jotain kahvista, kasvatuksesta, korjuusta, jalostuksesta sekä ennen kaikkea markkinoista, ainakin tiesin paljon enemmän kuin ennen tuloani. – Olin siis valmis asiantuntijatehtäviin naapurimaassa Hondurasissa...

Paluulentoni jälkeen vuokrasin auton Tegucigalpasta ja lähdin pitkälle ajomatkalle Santa Rosaan, pääosin uutta loistavaa tietullista moottoritietä mutta loppupätkästä mutkaista ja kotoisen kuoppaista päällystettä jo iltahämärissä kohti hotellia. Paikallisen tavan mukaan turistille vuokrattu hinnat alkaen Hyundai ei ollut aivan iskussa ja ylämäkiin piti kerätä vauhtia ja alamäissä ajaa jurruttaa myös pienillä vaihteilla ettei karannut käsistä.  Paluumatkalla oli jo vararenkaat vähissä ja ongelmat käsissä, onneksi autovuokraaja suhtautui myötämielisesti eri lentokentältä auton palauttamiseen; kv-lentokenttä vaihtui matkani aikana uuteen kenttään Comayaguelaan.

Matka suuntautui ensin Cafescor-nimiseen osakeyhtiöön Conquinissa lähellä Santa Rosaa, jossa osakkaita, kahvin tuottajia oli noin 440. Yritys toimi lyhyesti sanottuna yrityksen tavoin, oli johtaja ja puheenjohtaja, jotka pyörittivät arkea. Toimitusjohtaja vastasi tuotannosta ja valtuutettu puheenjohtaja hoiti taustalla normaaleja luottamustoimeen kuuluvia juoksevia tehtäviä. Lyhyen kaksipäiväisen tutustumisen aikana voin todeta asioitten rullavan hyvin, tuotanto toimi, suhteet olivat kunnossa sekä henki korkealla. Sivusta katsottuna voi päätellä yrityksen toimivan tuottavasti ja vastuullisesti, sekä lisäksi käyttävän myös edistyksellistä teknologiaa, mikä kokemuksen kanssa yhdessä tuottaa paremman tuloksen, esimerkkeinä mainittakoon omatuotantona prosessoidut luomulannoitteet (bakteerituotannolla kahvin jätteistä) sekä vaikkapa käsittelylaitoksen katolle asennetut aurinkopaneelit, mitkä tuottavat yrityksen prosesseille päivittäin 10 tunnin aikana kaiken niitten tarvitseman energian.  (tarve 130 kWh, tuotto 170 kWh)

Carmen ja Timo Cafescorin varastossa, kahvia valmiina lähdössä maailmalle.

Brenda Rodríguez, Caruchilin kenttäneuvoja, ajaa omalla moottoripyörällä asiakkaiden luokse.

Kokonaan erilainen kokemus oli seuraava matkakohde, eli Caruchil, osuustoimintajärjestö Marcalassa. Täällä ei voinut välttyä näkemästä ongelmia, vaikka kohdeaika oli täälläkin lyhyt, pari päivää. Osuusliike oli noin kymmenen vuotta sitten velkaantunut pahoin ja joutunut väärille raiteille. Isot kalliit koneet seisoivat lähinnä ruostetta keräämässä ja toiminnalle oleelliset tuotantotilat oli varattu muuhun käyttöön tai eivät olleet käytössä lainkaan. Tätä muuta toimintaa ei voi eikä pidä ylenkatsoa, siellä tehtiin hyvää pienyritystoimintaa paikallisten naisten toimesta, he tuottivat pienimuotoisesti erikoiskahvia markkinoille, mikä ymmärtääkseni meni lähinnä hyvin rajatuille kohderyhmille, sekä tiloissa järjestettiin koulutusta niin lähiseutujen lapsille kuin aikuisille, oppimista lukemaan ja kirjoittamaan. Tosin toiminta oli nyt aika lailla seis johtuen koronarajoituksista. Tuotannollinen toiminta oli noin toistasataa perhettä käsittävän osuuskunnan yrityksessä lähinnä alkeellista hyvin pienimuotoista käsityötä. Toimivien jäsenten lukumääräkään ei tainnut olla käytännössä aivan selvä, koska osa tuottajista varmaan myi satonsa jonnekin muualle mistä sai rahansa ainakin omasta mielestään varmemmin. Vastaavasti niitten tuottajien luona joita vierailin, tunnelma oli hyvä ja odottava, kenttäneuvoja toimi hyvin ja rakentavasti. -  Olen myöhemmin kuullut, että kenttäneuvoja sai potkut kun oli liikaa eri mieltä toiminnan tehokkuudesta tai tehottomuudesta. Harmi juttu.

Ongelmaa osuustoiminnallisessa liikkeessä voi helposti havaita päättämättömyydessä, ei ollut johtajaa ei johdonmukaista toimintaa, oli vain ”komiteoita” ja neuvottelevia vastaavia ryhmiä ja niitä todella monia. Kun lähes kaikilla osanottajilla on oma ja vielä pitkä mielipide, eivät asiat edisty eikä niitä saada ratkaisuun, päätökset puuttuvat. Voi varmaan sanoa, että yritystoiminnassa, oli se pohjimmiltaan minkälaista tahansa niin päätöksiä pitää saada aikaan ja kohtuullisen nopeasti. Parempi huonokin päätös kuin ei mitään. Huonoa päätöstä voi aina muuttaa ja säätää, mutta päättämättömyys johtaa – päättämättömyyteen.

Cafescorin jäteveden bakteeriavusteista käsittelyä.

Neuvoni olisi palkata tulospalkkioperusteinen ammattijohtaja, joka jatkaisi aina vuoden määräajalla eteenpäin. Taustana voisi olla osuuskuntamuoto, missä hallitus valitsisi johtajan minkä jälkeen jäsenet eivät puutu enää toiminnan johtamiseen. Hallitus vain arvioi tulokset ja antaa mandaatin jatkaa tai valitsee toisen johtajan. Tai toinen vaihtoehto on sitten perustaa osuustoiminnasta osuusjärjestö ja muuttaa yhtiö osakeyhtiöksi, mikä saattaa olla niin kivulias toimi, ettei ole mahdollinen. Koko yrityksen ajautuminen pankin haltuun ja realisointi on myös varmaan horisontissa uhkakuvana tai mahdollisuutena.

Ammattijohtaja, todellinen asiantuntija voisi käytännön pyörittämisen lisäksi löytää olemassa olevasta kansainvälisestä avustuskentästä uusia partnereita tukemaan pahasti velkaantunutta yritystä selville vesille.

Lopuksi voi todeta, että kahvin maailmanmarkkinahintojen pompsahdettua kaksinkertaiksi menneenä vuonna, niin se lupaa hyvää jaksoa paikallisille tuottajille, kunhan eivät hukkaa etsikkoaikaansa.

Tima A. Heikkilä

Suomalainen maaseudun kehitysjärjestö, FFD ry (Food and Forest Development Finland) tukee Hondurasissa kahta kahviosuuskuntaa, Caruchilia ja Cafescoria, sopeutumisessa ilmastonmuutokseen sekä muutoinkin toimeentulon parantamisessa.

Hondurasin kahviosuuskunta-hankkeessa asiantuntijakummina toimii Timo A. Heikkilä, jolla on pitkä tausta trooppisen metsähoidon asiantuntijana. Kummi on mukana hankkeessa järjestön kautta, joka Hondurasin tapauksessa on Osuustoimintakeskus Pellervo, yksi FFD:n perustajajäsenistä. Hanke on osa Pellervon vastuullisuustoimintaa.

Lue artikkeli Honduras-hankkeestamme OT-lehdessä: Suomalaista osaamista Hondurasin kahvintuottajille.

Lue artikkeli Honduras-hankkeestamme Pellervon sivuilta: Menestynyt ja kasvava vai olemassaolostaan taisteleva – kaksi esimerkkiä kahviosuuskunnista

Naisten kalanviljelyn tukeminen Nepalissa

Bhundi ruokkii ruohokarppia.

Bhundi Chaudary on 51-vuotias naisviljelijä Chitwanin alueelta Nepalista ja Sundardeep – osuuskunnan jäsen. Sundardeep tukee naisten kalankasvatusta ja sen jäsenet kuuluvat alkuperäiskansa Tharuun.

Ennen kun Bhundi liittyi Sundardeep-osuuskuntaan, Bhundin oli vaikea täyttää perheensä perustarpeita maanviljelystä saamillaan tuloilla. Sundardeepin avulla Bhundi rakensi kalalammikon tilalleen ja eri kalalajin poikasia kasvatettavaksi. Kalanviljelyn aloittamisen jälkeen Bhundin tulot ovat nousseet, ja hän ansaitsee noin 90 000 NPR (692 euroa) vuosittain kalanviljelystä, josta on nyt tullut perheen pääasiallinen tulonlähde. Lisätulot kattavat Bhundin kahden lapsenlapsen koulumaksut sekä muita perheen kuluja. Bhundi mainitsi myös, että hän on saanut lisää itseluottamusta osallistuttuaan Sundardeepin toimintaan. Toiminta tarjoaa näkyvyyttä ja mahdollisuuksia olla tekemisissä eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Sundardeepin jäsenenä Bhundi on saavuttanut tunnustetun aseman kylässään, ja kalanviljely on parantanut valtavasti Bhundin perheen toimeentuloa.

---

’Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta’ on saanut rahoitusta 2021-2024 Suomen ulkoministeriöstä.

Pandemian vaikutus globaaliin ravitsemukseen ja ilmastonmuutokseen

TAHA opettaa viljelijöille hedelmien viljelystä

Itä-Suomen yliopisto järjesti webinaarin 28.4.2022, jossa pohdittiin, miten pandemia on vaikuttanut yhdenvertaisuuteen, globaaliin ravitsemukseen ja ilmastonmuutokseen.

Yksi webinaarin keskustelija oli Roseanna Avento, joka toimii kehitysyhteistyön parissa ja on väitöskirjatutkija suomalaisten korkeakoulujen roolista ruokaturvassa. Roseanna toimii myös kummina FFD:n Nepal hankkeessa ”Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta”. Hanke tukee Nepalin tuottajajärjestöjen kanssa naisten tulonhankintaa, yrittäjyyttä sekä varautumista ilmastonmuutokseen ja muihin toimeentuloa uhkaavin riskeihin.

Webinaarikeskustellussa arvioitiin, miten pandemia on vaikuttanut ravitsemukseen.

-        Keskustelussa nousi esiin lähiruuan tärkeys ja sen suurempi merkitys pandemian aikana. Kun ruuan saanti ulkomailta oli hankalaa ja kalliimpaa, ruokaa ostettiin läheltä. Tämä auttoi paikallisia toimijoita ja myös vähensi ilmastopäästöjä.  

-        Kun maiden rajat suljettiin koronan takia, tuotteita ei voitu kuljettaa ulkomaille. Tämä näkyi negatiivisesti myös FFD:n hankkeessa Tansaniassa, jossa kasviksia oli myyty paljon ulkomaille, erityisesti Keniaan.

-        Hyvä puoli pandemiassa oli, että esimerkiksi tansanialaisten täytyi keksiä ratkaisu ruuan ja muiden tuotteiden myymiseen pandemian aikana, joten he ovat kehittäneet omia satamia, jotta tuotteita ei tarvitse lähettää muiden maiden kautta ja jotta tuotteita myydään moniin eri maihin. He ovat siis edistäneet omavaraisuuttaan pandemian aikana.

Webinaarin voi katsoa kokonaisuudessaan: https://www.uef.fi/fi/tiedepuhetta

---

 Maiden rajojen sulkeutuessa ja rahtimaksujen noustessa, FFD auttoi Tansanian puutarhaliittoa TAHA:a aloittamaan rahtilennot Eurooppaan ja Lähi-Itään avustamalla nousseiden rahtimaksujen maksamisessa. Tämä turvasi viljelijöiden tulot ja esti vihannesten ja hedelmien pilaantumisen pelloille.

Miksi metsäkadon pysäyttäminen ei ole onnistunut hyvistä aikeista huolimatta?

Suurelta osin länsimaista kulutusta palveleva maatalous ja ruoantuotanto aiheuttavat mittavaa metsäkatoa tropiikin maissa. Metsien hupeneminen uhkaa luonnon ekosysteemejä ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjumista ja siihen sopeutumista. Kansainvälisistä politiikka-aloitteista ja vapaaehtoisista sertifiointijärjestelmistä huolimatta globaalin metsäkadon ongelmaa ei ole saatu ratkaistua. Millaisia tuloksia ylipäätään on mahdollista saavuttaa sääntelyn keinoin? Miksi vapaaehtoiset aloitteet eivät ole tehonneet toivotusti? Mitä toimia lainsäädännön ja sertifikaattien tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan globaalin etelän ruoantuottajien näkökulmasta?

Maatalous on metsäkadon suurin suora aiheuttaja. Viljely- ja laidunmaiden raivaus etenkin kahvin, kaakaon, rehusoijan ja karjan kasvatusta varten kutistaa metsien pinta-alaa.[1] Metsäkato johtaa elinympäristöjen pirstoutumiseen ja häviämiseen. Maailman maalla elävistä, uhanalaisista lintu- ja nisäkäslajeista 80 prosenttia on uhattuna nimenomaan maatalouden aiheuttaman elinympäristöjen kadon vuoksi[2]. Samalla yli miljardin globaalin etelän ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen, ruokaturva ja toimeentulo ovat sidoksissa luontoon[3]. Kuitenkin suuri osa etelän maatalouden tuotteista päätyy vientiin Eurooppaan ja Kiinaan. Arviolta keskimäärin 15% EU:ssa kulutettavien elintarvikkeiden päästöistä johtuu tropiikissa aiheutetusta metsäkadosta.[4]

Hallitukset ovat pyrkineet metsäkadon pysäyttämiseen vapaaehtoisten sitoumusten avulla. EU:n FLEGT-toimintaohjelmassa (Forest Law Enforcement, Governance and Trade) on tavoitteena parantaa puun jäljitettävyyttä ja ehkäistä laittomia metsänhakkuita[5]. Globaaliin vaikuttavuuteen tähtää myös valtioiden välinen REDD+-ohjelma (Reducing Emissions from Deforestation and forest Degradation), joka tukee kehittyviä maita metsien suojelussa ja hiilivarastojen kasvattamisessa. Perustamisvuodesta 2008 tähän päivään asti REDD+-ohjelmassa on käytetty 350 miljardia dollaria metsäkadon ehkäisemiseen[6].  FAOn arvion mukaan globaali metsäkato onkin hieman hidastunut: vuosien 2015–2020 välillä metsiä hävitettiin 10 miljoonaa hehtaaria vuodessa, kun edellisellä viisivuotisjaksolla tahti oli 12 miljoonaa hehtaaria. Nettohäviö on kuitenkin edelleen noin 5 miljoonaa hehtaaria vuodessa: metsäpinta-alaa siis tuhoutuu vuosittain enemmän kuin uusiutuu.[7] Poliittisilla aloitteilla aikaansaadut edistysaskelet vaikuttavat liian hitailta metsäkatotilanteen kriittisyyteen nähden.

Koska länsimaisella kulutuksella on suuri vaikutus metsäkadon syntyyn, on länsimaisten päättäjien ja yritysten vastuulla kehittää toimivia keinoja sen pysäyttämiseksi. EU-komissiossa on paraikaa valmistelussa metsäkatolaki, jonka tavoitteena on taata, etteivät EU-alueella markkinoilla olevat elintarvikkeet aiheuta metsäkatoa. Valmisteilla olevan lain pyrkimykset ovat hyvät, mutta lain arvioidaan vähentävän metsäkatoa vain 72 000 hehtaarilla vuodessa[8]. Se on reilu prosentti vuosittaisesta nettohäviöstä. Lainsäädännön vaikuttavuus riippuu paitsi lain vahvuudesta, myös siitä, millaiset edellytykset sen toteuttamiseen luodaan. Lainsäädännöllä, aloitteilla ja sertifikaateilla voidaan ainoastaan asettaa tavoitteet ja raamit metsäkadon pysäyttämiselle. Käytännön toimet tehdään tropiikin maissa ruoantuottajien ja viljelmien tasolla.

Monet tropiikin raaka-aineita hyödyntävät kansainväliset yritykset ovat sitoutuneet vapaaehtoisiin sertifiointijärjestelmiin, joihin metsien suojelu sisältyy yhtenä monista kestävyysnäkökulmista. Sertifiointijärjestelmiä ovat esimerkiksi FSC ja PEFC (puu, paperi ja kumi), Reilu Kauppa ja Rainforest Alliance (mm. kahvi ja kaakao) sekä RSPO (palmuöljy). Sertifiointien yleistyminen on epäilemättä lisännyt sosiaalista oikeudenmukaisuutta parantamalla monen viljelijän taloudellista asemaa. Valitettavasti tutkimukset viittaavat siihen, että sertifikaatit eivät useinkaan onnistu lisäämään viljelijöiden saamia tuloja ja samalla tukemaan luonnon hyvinvointia. On vaikea saavuttaa yhtä aikaa tuloksia sekä taloudellisissa, sosiaalisissa että ekologisissa tavoitteissa. Toimenpiteiden vaikutukset ovat joskus jopa keskenään vastakkaisia.[9]

Tapoja kehittää maatalouden järjestelmiä ja menetelmiä yhtä aikaa nykyistä tehokkaammiksi ja luontoystävällisemmiksi tutkitaan ahkerasti. Kestävä tehostaminen vaatii systeemitason muutoksia, toiminnan uudelleenjärjestämistä ja uusia teknologioita. Koska metsäkato on monisyinen ongelma, siihen ei ole olemassa yhtä, kaikkialla toimivaa ratkaisua. Toimenpiteitä tarvitaan paikallisella tasolla ja sekä metsä- että maataloudessa. Konkreettisia toimia ruoantuotantojärjestelmien luontomyönteiseen uudistamiseen tarjoaa esimerkiksi maa- ja metsätalouden yhdistäminen (agroforestry), jossa yhden peltokasvilajin sijaan kasvatetaan yhdessä useita viljelykasveja ja varjopuita.3 Satelliittipohjaisen tiedonkeruun hyödyntäminen kasvipeitteen määrän arvioimisessa taas on mielenkiintoinen keino metsien tilanteen todentamiseen kustannustehokkaasti[10].

On ehdottoman tärkeää etsiä poliittisia keinoja ja taloudellisia kannustimia metsäkadon hillitsemiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Kuitenkaan pelkästään sääntelyllä ja sertifioinneilla ei päästä toivottuun lopputulokseen. Joissain tilanteissa metsien hallintaa koskevan sääntelyn keventäminen voi jopa vähentää metsäkatoa. Food and Forest Development Finland -järjestö (FFD) on havainnut työssään Tansaniassa, että ihmiset ajautuvat laittomiin hakkuisiin, koska yhteisömetsien uudistussuunnitelmat ovat liian kalliita toteutettavaksi ilman ulkoista rahoitusta. Sertifioinnit ovat tuottaneet paljon hyvää, mutta kustannukset ovat usein suuria. Sertifikaatin viljelijälle tuottama hintapreemio ei välttämättä kata sertifioinnista syntyviä kustannuksia ja tulonmenetyksiä.9 Sertifioinnin monimutkaisuuden ja kalleuden vuoksi FFD on päätynyt suosimaan erityisesti paikallisille markkinoille tarkoitettujen tuotteiden kohdalla niin kutsuttua vertaistakausta (Participatory Guarantee System, PGS). Sillä saavutetaan kohtuullisia tuloksia pienemmillä kustannuksilla.

Systeemitason uudistamistyössä onnistuminen edellyttää rahoitusta ja poliittista sitoutumista monella tasolla[11], mutta myös paikallisten ihmisten osallistamista. Mitä luontomyötäisempään tuotantoon pyritään, sitä enemmän vaatimuksia kohdistuu kehittyvien maiden viljelijöiden tietotaidolle ja ajankäytölle. Näitä resursseja viljelmien tuottamasta elannosta riippuvaisilla pientuottajilla on rajallisesti. Sertifiointien rinnalla tulisikin kouluttaa paikallista väestöä metsäkadon merkityksestä, kuten yhteydestä sateiden vähenemiseen. Paikallisten järjestöjen osaamista ja tietotaitoa on tarpeen kehittää myös agroekologian, uudistavan viljelyn ja metsäosaamisen saralla. Viljelijöille ja yrittäjille tulee taata mahdollisuus osallistua toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen yhdessä tutkijoiden kanssa. Vuoropuhelulla ja poikkisektoriaalisella yhteistyöllä tuetaan paikallisten olosuhteiden huomioimista, opitaan virheistä ja minimoidaan konfliktien riskiä.[12]   Metsäkadon pysäyttämisen onnistumisessa yksi avainasia on kehitysmaiden pientuottajille suunnattu tuki maatalouden toimintamallien systeemiseen muutokseen.

Muokattu 28.3.2022

Heli Sihvonen

Kirjoittaja toimii Food and Forest Development Finland (FFD) -järjestössä vapaaehtoisena. Hän työskentelee ilmasto- ja luonnon monimuotoisuuskysymysten asiantuntijana Gaia Consulting Oy:ssa.

---

’Ruokajärjestelmän uudet suunnat’ hanke on saanut rahoitusta 2021-2022 Suomen ulkoministeriöstä

Laatujärjestelmät kehittyvien maiden elintarviketurvallisuuden varmistajina

Erilaiset kaupalliset standardeihin perustuvat sertifioidut laatujärjestelmät ovat yleistyneet elintarvikealla ja viranomaismääräyksiin pohjautuva omavalvonta ei enää yksinomaan riitä elintarviketurvallisuuden ja laadun takeeksi. Laatujärjestelmät, jotka yleistyvät myös kehittyvissä maissa, ovat haasteellisia ja laajoja kokonaisuuksia, ja päätavoitteen – elintarviketurvallisuuden - lisäksi niissä on paljon muitakin asioita, joista tuottajat hyötyvät.                  

Toimitusketjut ovat monimutkaistuneet ja kansainvälistyneet ja laatujärjestelmät helpottavat työtä ja luovat yhteisen ymmärryksen laadun varmistuksesta ja takaavat kriisitilanteissa jäljitettävyyttä. Laatujärjestelmien tärkein tavoite onkin elintarviketurvallisuuden varmistaminen.

Kauppa, varsinkin suuret kansainväliset ketjut, vaativat toimittajiltaan laatusertifioinnin. Erityisesti kauppaketjujen omien tuotemerkkien valmistajilta edellytetään sertifioitua elintarviketurvallisuuden laatujärjestelmää. Näitä ovat mm. BRC, IFS, FSSC 22000 ja maataloudessa GLOBALG.A.P. Lisäksi yrityksillä on yleisesti johtamis- ja ympäristölaatujärjestelmiä; yleisimmät ISO 9001 ja 14001 ja erilaiset eettisiä toimintaperiaatteita koskevat laatujärjestelmät, kuten SMETA ja GRASP, ovat myös yleistyneet. Laadusta onkin tullut iso kansainvälinen liiketoiminta-alue.

Maatalouden laatujärjestelmät yleistyvät  

FFD, Food and Forest Development Finland, on suomalainen järjestö, joka tukee maanviljelijöitä ja edistää maaseudun elinvoimaa kehittyvissä maissa.  Se on osa kansainvälistä, 12 maassa toimivaa AgriCord-allianssia, jonka tavoitteena on maaseudun köyhyyden vähentäminen. Tansania on yksi FFD:n toiminnan kohdemaista ja siellä erityisesti vihannes- ja hedelmien tuotantoon liittyvät kehittämistoimet yhdessä Tansanian puutarhaliiton, TAHA:n (Tanzania Horticultural Association) kanssa.

FFD ja TAHA aloittivat vuoden 2021 alussa ’Pientuottajien laatujärjestelmäosaamisen kehittäminen Tansaniassa’ -hankkeen, jonka tavoitteena on lisätä vihannes- ja hedelmäntuottajien laatuosaamista koko toimitusketjussa. Hankkeessa on mukana kouluttajana GLOBALG.A.P., joka omistaa samannimisen maatalouden laatustandardin ja lisensoi sitä sertifiointi- ja auditointiyrityksille eri puolilla maailmaa. Kuten FFD:n toiminnassa tapana on, tässäkin hankkeessa on mukana kummiorganisaatio, Puutarhaliitto, tuomassa käytännön laatujärjestelmäosaamista.

Kehittyvien maiden elintarvikevientiä edistetään

Maatalous on Tansanian kansantaloudelle hyvin merkittävä ja 75 % koko viennistä tulee maataloustuotteista. Vihannesten ja hedelmien osuus siitä on 9 %. Maatalouden ja tuottajien osaamisen kehittäminen onkin yksi Tansanian painopistealueita.

Vientimarkkinoille pääsy edellyttää viejältä useimmiten laatusertifikaattia. FFD:n hankkeessa on mukana useita vientiyrityksiä ja niille tuotteita toimittavia tuottajia. Myös kehittyvien maiden kotimarkkinoilla kuluttajat tiedostavat yhä useammin tuotteiden laatuun liittyviä uhkia. Samalla vähittäiskauppa kehittyy ja siirtyy tienvarsilta marketteihin. Matkailu on merkittävä tulonlähde ja sen mukana kasvavat myös Food Service -markkinat, joille tarvitaan turvallisia ja laadukkaita tuotteita. Hankkeessa onkin myös mukana local. -osa, joka keskittyy paikallisiin markkinoihin. Se myös valmentaa viljelijöitä varsinaisen laatusertifikaatin saamiseen. Nelivuotisen hankkeen aikana tuottajia on tarkoitus saavuttaa 500-1000 vientiin tähtäävällä GLOBALG.A.P.-tasolla ja 2000-4000 paikallisille markkinoille suuntaavalla local.G.A.P.-tasolla. 

Laatujärjestelmä luo haasteita

Sertifioidun laatujärjestelmän rakentaminen vaatii viljelijöiltä aikaa ja osaamista paneutua standardin eri osa-alueisiin. Sitä helpottamaan on olemassa Registered Trainer–asiantuntijat (ent. Farm Assurer), joita koulutetaan FFD:n ja TAHA:n hankkeessa. GLOBALG.A.P:n kouluttamat, tentin läpäisseet henkilöt saavat Registered  -statuksen ja luvan opastaa viljelijöitä, pakkaamoja ja viejiä standardin käytäntöön otossa ja soveltamisessa. Hankkeen tavoitteena on saada koulutetuksi 15 asiantuntijaa.

Laatusertifiointi voidaan tehdä joko yksittäiselle tilalle tai jollekin sen osalle, jos tilalla on useita toimipisteitä. Se voi myös koskea ainoastaan yhtä tuotetta. Toinen vaihtoehto, joka on yksittäisen viljelijän kannalta ehkä helpompi, on rakentaa laatujärjestelmä viljelijäryhmälle. Esimerkiksi viejäyritys voi olla toimija, jonka toimittajat muodostavat tällaisen ryhmän. Silloinkin järjestelmä voi olla tuotekohtainen.  Tällainen ryhmäsertifiointi on yksittäisen viljelijän kannalta edullisempi ja yksinkertaisempi, mutta vaatii viejäyritykseltä vahvaa laatujärjestelmän osaamista.

Auditoinnin suorittavat ja sertifikaatin myöntävät siihen erikoistuneet yritykset, jotka standardin omistaja on hyväksynyt. Laatutyö on jatkuvaa parantamista ja sen kanssa eletään arjessa. Sisäiset auditoinnit kuuluvat toimintaan ja vaikka sertifikaatti onkin voimassa neljä vuotta, toiminta auditoidaan vuosittain. Laadun parantamiseen sitoutuminen onkin suurin haaste.

Kehittyvissä maissa on laatutyö vasta aluillaan. Tansanialais-suomalainen Tanzanice Agrofoods Ltd on saanut GLOBALG.A.P. sertifikaatin avokadon tuotantoon. Vienti suuntautuu Eurooppaan.  Eero Pisilä, Tanzanicen omistaja, kertoo, että sertifikaatin saaminen ei ole ollut ongelmatonta. ”Esimerkiksi maanomistusolot voivat olla epäselviä ja standardin vaatimuksia tilusten tarkasta määrittämisestä on vaikea toteuttaa. Osan viljelijöistä luku- ja kirjoitustaidot ovat puutteelliset, joka hankaloittaa dokumenttien hallintaa” kertoo Pisilä. Zacharia Kiputa, TAHA:n ja FFD:n hankkeen projektipäällikkö, tuntee myös haasteet, sillä ohjattavia viljelijöitä on paljon ja asiat monimutkaisia. Sama standardi koskee sekä pitkälle teollistuneita, että kehittyviä maita.  Tansaniassa on vain yksi paikallinen yritys, jolla on oikeus auditoida ja myöntää sertifikaatteja. Tanzanicenkin auditoija oli hollantilainen. Standardi edellyttää myös kansallista teknistä ohjausryhmää ja ohjeistusta, mikä sisältyy myös FFD:n ja TAHA:n hankkeeseen, mutta on vielä alkuvaiheessa.  Laatutyö on siis vielä käynnistymisvaiheessa ja osaamisessa paljon kehittämisen tarvetta.

Mitä laatujärjestelmällä saavutetaan?

GLOBALG.A.P:n tärkein tavoite ja merkitys on elintarviketurvallisuuden takaaminen. GLOBALG.A.P. standardi jakautuu kolmeen osaan: kaikkia maatiloja koskeviin ja tuotantosuunnan mukaisiin kohtiin (kasvinviljely, kotieläintuotanto ja vesiviljely).  Ne puolestaan jakautuvat alatuotantosuuntiin. Kasvinviljelyn alaryhmään kuuluvat vihannekset ja hedelmät. Niihin kohdistuu FFD:n ja TAHA:n hanke.

Asiakkaat – suuret tukkuliikkeet ja vähittäiskauppaketjut – haluavat varmistua paitsi tuoteturvallisuudesta, myös tuotannon sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. GRASP on GLOBALG.A.P:n vapaaehtoinen lisäosa, joka keskittyy työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja mm. työsopimusten ja -ehtojen oikeudenmukaisuuteen. Sekin on osa kehittämishanketta, koska siitä on tullut yleinen vaatimus Euroopan markkinoilla, jonne tansanialaiset tuotteet tähtäävät.

Pääsy markkinoille on tärkein syy hankkia laatusertifikaatti. Sen mukana kuitenkin saavutetaan monia muitakin etuja. Tuottajat ovat kehittyvissä maissa haavoittuvassa asemassa. Erilaiset tuoteväärennökset ja vanhentuneet tai muualla kielletyt torjunta-aineet päätyvät usein kehittyvien maiden markkinoille.  Laatutyön osana viljelijät pystyvät varautumaan näihin uhkiin. Tuholaistorjunta, menetelmät ja aineet ovat keskeinen osa laatujärjestelmää.

Vedellä on suuri merkitys vihannesten ja hedelmien tuotannon eri vaiheissa. Veden lähteellä, käytöllä ja laadulla onkin iso osuus standardissa. Tansaniassa vesi on monilla alueilla rajallinen luonnonvara ja sen tasainen saatavuus kaikkina vuoden aikoina ei ole itsestään selvyys. Toisaalta ilmastonmuutoksen myötä yleistyneet rajut sateet voivat tuhota koko sadon. Laatujärjestelmään kuuluukin veden talteenotto ja toisaalta varautuminen viljelytekniikoilla kaatosateiden aiheuttamiin satomenetyksiin. Laatutyö on siis hyvin paljon käytännön neuvontaa – se vain tehdään järjestelmällisesti toimenpiteet dokumentoiden ja tuloksia seuraten.

Merkityksellistä työtä

FFD:n ja TAHA:n yhteinen ’Pientuottajien laatujärjestelmäosaamisen kehittäminen Tansaniassa’ -hanke on hyvä esimerkki käytännön toimista, jotka parantavat tuottajien osaamista, toimeentuloa ja tukee myös koko kansantalouden kasvutavoitteiden toteutumista. Työ pohjautuu järjestöjen aikaisempaan tulokselliseen yhteistyöhön vuodesta 2012 alkaen ja tukee maan kansallisen tason tavoitteita puutarhasektorin viennin kehittämiseksi. Vuosina 2021-24 toteutettavan hankkeen päärahoittajana toimii Suomen Ulkoministeriö.   

Pirkko Suhonen

Suhonen Consulting

Pirkko on toiminut FFD:n ja TAHA:n yhteistyöhankkeiden kummihenkilönä vuodesta 2014. Laatujärjestelmähankkeessa hän toimii vapaaehtoisena lisätukena hankkeen toteutukselle.

---

’Pientuottajien laatujärjestelmäosaamisen kehittäminen Tansaniassa’ on saanut rahoitusta Suomen ulkoministeriöstä vuosille 2021-2024.

Taimitarhojen kasvattaminen ja metsätalouden edistäminen Keniassa

Taimitarha Keniassa

FFD tukee maa- ja metsänhoitoa tukevaa kattojärjestöä Farm Forestry Smallholder Producers Association of Kenya (FF-SPAK). FF-SPAK rekisteröityi yhdistykseksi vuonna 2013. Yhdistys auttaa tuottajia, jotka haluavat lisätä puita tiloilleen. Tuottajia autetaan puuntaimien tuotannossa, taimitarhojen hoidossa, metsän ja puiden hoidossa ja siihen liittyvässä osaamisen kehittämisessä. Yhdistys pyrkii myös vaikuttamaan suotuisamman politiikan edistämiseen kansallisella tasolla.

Vaikka FF-SPAK valitsi järjestömallin, on neljä sen tukemista ryhmistä perustanut osuuskunnan. Osuuskunnat keskittyvät tällä hetkellä cashew- ja macadamiapähkinöiden sekä kanojen tuottamiseen.

Vuonna 2020, hankkeeseen osallistui 585 henkilöä (427 miestä, 123 naista).

---

The FO4ACP programme is financed by the European Union, the OACPS Secretariat and IFAD.

Naisten yrittäjyyden ja ilmastonmuutoksen kehittäminen Nepalissa koronan ja luonnonkatastrofien keskellä

Nepalin talous on erittäin riippuvainen maataloussektoristaan, jossa työskentelee yli 65 prosenttia maan väestöstä. Ala on kuitenkin hyvin altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja luonnonkatastrofeille, kuten tulville, kuivuudelle, maanvyörymille ja voimakkaille sateille, jotka vaikuttavat kielteisesti ruokaturvallisuuteen. Näiden seurauksena syrjäytyneiden ryhmien, kuten naisten, toimeentulo vaarantuu.  Nepalin maatalouden metsä- ja kalanviljelysektorit ovat perinteisesti miesvaltaisia aloja, joissa naisen rooli ja asema ovat rajalliset. Metsä- ja kalanviljelyalan elinkeinonkestävyyden kehittämiseen tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy myös naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Vuosi 2021 on ollut Nepalissa toteutettavan ’Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta’ -hankkeen ensimmäinen toimintavuosi. Yhteisömetsäliitto FECOFUN:n (Federation of Community Forestry Users), metsäosuuskunta ASEC:n (Amritpur Social Entrepreneur Cooperative Ltd), naisten kalanviljelijä osuuskunta Sundardeep:n (Sundardeep Women Fish Farmers’s Cooperative) ja FFD:n (Finnish Agri-Agency for Food and Forest Development) pyrkivät nelivuotisella hankkeellaan tehostamaan naisten tulonhankintaa, yrittäjyyttä ja varautumista ilmastonmuutokseen ja muihin toimeentuloa uhkaaviin riskeihin, kolmella Nepalin alueella: Dangissa, Chitwanissa ja Nawalparasissa.

Hanke tukee 18:sta maanviljelijäjärjestöä, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan sukupuolten tasa-arvoa, kehittämään naisille suunnattuja palveluja ja tehostamaan 1200 naisjäsenensä edunvalvontaa. Tällä edunvalvonnalla tuetaan epäsuorasti yli 6000 henkilöä. Kaikki kolme järjestöä ovat tehneet naisryhmien ja osuuskuntien kehittämiseksi yhteistyötä jo aiemmin FFD:n kanssa, joten nykyiselle yhteistyölle on vahva perusta.

Hanketoiminnan aloittaminen Covid-19 pandemian keskellä ei ole ollut helppoa. Nepalissa on ollut tiukkoja liikkumisrajoituksia alueiden kesken ja sisällä. Tämä on vaikeuttanut kokousten ja kokoontumisten järjestämistä, jotka ovat tarpeen esimerkiksi koulutusten järjestämiseksi tai tietojen keräämiseksi. Tietoa tarvitaan muun muassa analysoitaessa alueen metsätalouden ja kalanviljelyn sektoreiden ilmasto- ja katastrofiriskejä. Toisaalta pandemia on edistänyt digitaalista harppausta Nepalissa. Vaikka Zoom kokoukset ovat normaalia toimintaa, tietoliikenneyhteydet, sähkökatkokset ja digitaalinen lukutaito ovat edelleen valtava haaste Nepalissa. Pelkästään digitalisia työkaluja hyödyntäen tämän hankkeen toimintoja ei voida toteuttaa.

COVID-19 pandemian lisäksi ilmastoon liittyvät haasteet ovat vaikeuttaneet hankkeen aloittamista. Dangin yhteisömetsien alueelta menetettiin metsäpaloissa tänä vuonna noin 65 hehtaaria metsää. Metsäpalojen seurauksena metsäpaloherkille alueille tehtiin seurantasuunnitelmat. Kuitenkin uusien metsäpalojen pelko on suuri naisten keskuudessa. Edelleen tänä vuonna monsuunikausi alkoi poikkeuksellisesti aiemmin, jo kesäkuussa. Massiiviset tulvat ja maanvyörymät Chitwanissa ja muilla Nepalin alueilla, johti ihmisuhreihin, infrastruktuurin vaurioitumiseen ja satokatoon. Lisäksi monet ihmiset menettivät karjaansa ja kotinsa sekä logistiikka petti teiden ja siltojen vaurioituessa. Myös kalankasvatus kärsi, kun kalalammikot vaurioituivat ja viljelykalat kuolivat.

Erityisesti naiset kokevat suurta pelkoa luonnonkatastrofitilanteissa. He pelkäävät ja kokevat ahdistusta lastensa, vanhempiensa ja laajemmin koko sukunsa puolesta. Olemassa olevat hierarkiat ja eriarvoisuus resurssien, valmiuksien ja mahdollisuuksien suhteen tekevät haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä entistä haavoittuvampia, josta kehittyy loputon noidankehä. On tärkeää huomioida maaseudun naisten tarpeet, kun luodaan alakohtaiset luonnonkatastrofien reagointi, valmius- ja elvytysstrategiat.

Tämän hankkeen tavoitteita toteutetaan käyttäen yhteiskehittelymallia, jossa huomioidaan naisten näkökulma. Vuoden 2021 jälkipuoliskolla toteutettiin osallistava ilmasto- ja katastrofiriskien arviointi ja sen tuloksena syntyneet suositukset pannaan täytäntöön pääsääntöisesti vuonna 2022. Suositukset sisältävät muun muassa paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen tiedon hyödyntämisen, paikallisten käytäntöjen integroimisen kestävään metsänhoitoon, paikallisyhteisöjen tiedon lisäämisen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, paikallisyhteisöjen tiedon lisäämisen katastrofiriskien hallinnan resursseista alueella, ja luonnonkatastrofien varoitusjärjestelmien saaminen paikallisten yhteisöjen käyttöön.  

Joitakin hankkeen toimenpiteitä on aloitettu jo vuonna 2021. Esimerkiksi FECOFUN yhdessä maakuntien kanssa järjesti Sundardeepin ja ASEC:n naisjäsenille työpajan, jossa jaettiin tietoa siitä, miten maakuntien säännöksissä edistetään naisten osaamisen kehittämistä. Lisäksi naiset saivat tietoa naisyrittäjyyttä edistävistä maakuntahallitusten avustuksista ja ohjelmista. Lisäksi ASEC:ssa kehitettiin ja otettiin käyttöön kuuden yhteisömetsän käyttäjäryhmän suunnitelma metsäpalojen seurantaan. Myös Sundardeepissa 86 naiskalanviljelijää sai tukea kalalammikoidensa tulvakestävyyden vahvistamiseen.  Lisäksi naiskalanviljelijöiden tietoisuutta lisättiin siitä, miten tulvan ja kuivuuden aiheuttama stressi vaikuttaa karppien terveyteen ja miten karppien stressiä voidaan vähentää esimerkiksi happitasoa säätämällä ja asianmukaisella vesihuoltotekniikalla.

Uutta hankkeen toimintavuotta edelleen haastaa meneillään oleva COVID-19-pandemia. Hankkeessa saavutetut vuoden 2021 kokemukset auttavat suunnittelemaan toimintaa tehokkaammin tulevalle hankevuodelle. Kaikki kolme kumppania, FECOFUN, Sundardeep ja ASEC, ovat keskustelleet vuoden 2021 lopussa vuoden 2022 toiminnastaan. Yhtenä tavoitteena on tehostaa viestintää edunsaajien välillä, jolloin tietoja ja oppimista voidaan edistää paremmin. Ehdottomasti hankkeen toimijat, naiset, voivat oppia toisiltaan, vaikka tulevat kolmelta maantieteellisesti eri alueelta ja edustavat kahta maatalouden eri alaa. Hanke tarjoaa alustan, jonka kautta sosiaalista oppimista voidaan hyödyntää kestävien strategioiden luomisessa ilmastonmuutokseen.  Samalla lisätään alueen toimijoiden valmiuksia ja osaamista ennakoida muuttuvia ilmastotilanteita. Hankkeen kautta voidaan näin luoda paremmat turvaverkot ja kohentaa toimeentuloa.

Roseanna Avento, Kobe Global

Kummijärjestön Suomen kalankasvattajaliiton edustaja

---

’Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta’ on saanut rahoitusta 2021-2024 Suomen ulkoministeriöstä

Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta Nepalissa

FFD työskentelee Nepalissa ASEC:in ja Sundardeepin kanssa naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa. Amripurin sosiaalinen yrittäjien osuuskunta (ASEC) on vuonna 2013 yhdeksän yhteisömetsän käyttäjäryhmän perustama osuuskunta Tulsipurissa Dangin alueella Nepalissa. ASECin ydinosaamisalue on peltometsäviljely, erityisesti kestävä metsänhoito, hallinto, yrittäjyys ja yritystoiminnan kehittäminen. Sundardeep on puolestaan aktiivinen naisjärjestö, joka työskentelee Chitwanin alkuperäiskansojen Tharu-yhteisössä. Osuuskunta rekisteröityi vuonna 2012, ja ydinosaamiseen kuuluvat maatalous ja kalanviljely. Seitsemän muuta pääasiassa naisten kalakasvatusosuuskuntaa tekevät yhteistyötä hankkeen puitteissa, muodostaen tärkeän verkoston Sundardeepille.

ASEC on vahvistanut naisten vaikutusmahdollisuuksia ja asemaa Dangin alueilla viimeisien vuosien aikana. Köyhempiä naisia on erityisesti autettu, jotta he pääsevät mukaan metsähankkeisiin. ASEC on myös pyrkinyt pitämään kiinni naisten vaikutusmahdollisuuksista ja antamaan naisille taloudellista vaikutusvaltaa organisaatiossa. Organisaatio on myös nostanut jäsenten tietoisuutta naisten oikeuksista tietoisuuskampanjoissa nostamalla esiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja eriarvoisuuden

Osuuskunta on myös järjestänyt useita työpajoja viime vuosina, joissa käsitellään ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä. Työpajoissa korostetaan metsien roolia ja jäsenille opetetaan sopeutumiskäytäntöjä haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Tavoitteena on vähentää vaikutuksia metsiin ja siirtää painopiste agro-metsätalouden (agro-forestry) käytäntöihin, kuten sieniviljelyyn, mausteiden tuotantoon ja siipikarjantuotantoon.

Tänä vuonna Nepalissa oli paljon metsäpaloja, joten ASEC järjesti kokouksia jäsenilleen keskustellakseen metsäpalojen vaikutusten minimoimisesta. He valmistelivat pelastusryhmän ja strategisen suunnitelman metsäpalojen hallitsemiseksi ja minimoimiseksi. Metsävirasto myös auttoi rakentamalla metsiin vesivaroja.

Sundardeep on antanut naisille vaikutusmahdollisuuksia ja auttanut heitä tuottamaan tuloja toimeentulonsa ylläpitämiseksi kalaviljelyn avulla. Naiset ovat osallistuneet useisiin kalankasvatusta koskeviin koulutuksiin, työpajoihin, kokouksiin ja keskusteluihin.

Vuonna 2021 yksi koulutus keskittyi ilmastonmuutokseen ja riskien hallintaan. Koulutukseen osallistui 39 viljelijää (18 miestä ja 21 naista). Koulutuksessa käsiteltiin, miten luonnonkatastrofit vaikuttavat kalanviljelyyn ja sitä seuraaviin riskeihin, miten ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat kalanviljelijöiden sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan ja miten ilmastonmuutos vaikuttaa kalanviljelyyn ja sopeutumisstrategioihin.

Toinen koulutus, joka järjestettiin vuonna 2021 keskittyi ilmastomuutoksen vaikutuksiin kalalammissa ja kalojen terveydessä. Koulutuksessa opetettiin lampien rakentamisesta ilmastomuutos huomioiden, veden laadusta, vastuullisesta kalankasvatuksesta, sairaiden kalojen oireista ja kausivaihteluista. Koulutukseen osallistui 47 viljelijää (11 miestä ja 36 naista).

Vuoden 2021 aikana 86 viljelijän lampia on vahvistettu sekä huollettu, jotta ne pysyvät hyvässä kunnossa, kalat viihtyvät niissä ja ne kestävät paremmin tulvia ja rankkasateita. Tänä vuonna jäsenille on myös jaettu uusia kalanpoikasia kasvamaan lampiin.

2021 koronapandemia hidasti ASEC:in ja Sundardeepin toimintaa huomattavasti. Näin ollen toiminta keskittyi joihinkin pisteittäisiin aktiviteetteihin. FFD:n apu varmisti toisaalta, että henkilökunta pystyi toimimaan ja tukemaan jäseniään myös pandemian aikana. ASEC tuki myös Tulsipurin sairaalaa lahjoittamalla potilaselintoimintamonitorin ja röntgenlaitteen. Tällä hetkellä pandemia Nepalissa alkaa hellittää ja järjestöt ovat voineet jatkaa toimintaa. Naisten asema Nepalissa vahvistuu ja heidän tulonsa kasvaa hankkeen avulla. Koska FFD on tukenut järjestöjä jo useamman vuoden, niiden toiminta oli vakiintunutta eikä pandemia vienyt pohjaa koko toiminnalta.

---

’Naiset kestävän yrittäjyyden puolesta’ on saanut rahoitusta 2021-2024 Suomen ulkoministeriöstä

Tansania: Kestävyyttä koulutuksen ja varastoinnin avulla

Tansanialainen pienviljelijä Huruma Mgaya on ollut Tansanian NADO:n (Njombe Agricultural Development Organization) jäsen vuodesta 2016. Hän on myös UMOJA’A’ ryhmän sihteeri Itunduman kylässä JOMBE DC:ssä. Huruma on viljellyt perunoita viisi vuotta ja NADO:n kautta hän on oppinut kestävän viljelyn menetelmiä. Hän on kartuttanut taitojaan NADO:n järjestämissä koulutuksissa, kuten hyvän viljelyn menetelmät (Good Agricultural Practices), viljely liiketoiminta koulu (Farm Businss School) ja sadonkorjuun hyvä käsittely (Good Post-Harvest Handling). Huruman sovellettua koulutuksista saatuja oppeja, hänen perunantuotantonsa on kasvanut 40–60 prosenttia ja samoin hänen tulonsa.

Huruma rakensi pienen varaston, jossa hän voi säilöä perunoitaan jopa neljä kuukautta vaikuttamatta niiden makuun tai laatuun. Varasto myös vähentää sadonkorjuun jälkeistä hävikkiä. Ennen varaston valmistumista, Huruma jätti välillä osan perunoista korjaamatta hintavaihteluiden takia. Tämä johti perunoiden laadun heikkenemiseen ja siihen, että hänen täytyi heittää osa perunoista pois. Nyt hän voi varastoida perunat ja lykätä perunoiden myymistä, kunnes markkinahinta nousee.

Huruma Mgaya rakennutti perunavaraston, jotta hän voi säilöä perunoita pidempään, myydä ne parempaan hintaan ja vähentää hävikkiä.

---

’Enhanced livelihoods and value chains for farmers’ organizations in Mozambique and Tanzania’ hanke on saanut rahoitusta 2020-2021 Suomen ulkoministeriöstä.

Mosambik: Maissivarasto ja maissin jauhaminen lisäävät viljelijöiden tuloja

Lídia Hilário Vicente on maanviljelijä ja kolmen lapsen äiti. Hänet valittiin hiljattain AKA:n kaupallisen osuuskunnan varapuheenjohtajaksi. Lídian tila sijaitsee Mocuban lähellä Muraban naapurustossa Nadalassa Mosambikissa. Hän viljelee maissia ja muita viljelykasveja kuten maniokkia, maapähkinöitä, seesamia ja vihanneksia. Ollessaan mukana FFD:n projekstissä Lídia on oppinut maatalouden monipuolistamisesta ja on alkanut soveltaa sitä käytäntöön. Hän tuottaa maissia perheensä tarpeisiin ja myy ylijääneen sadon eteenpäin. Sadon ollessa säännöllisten sateiden seurauksena runsas, se tarjoaa ylimääräisiä tuloja, jotka Lídia käyttää maatilansa ylläpitoon ja perheensä kuluihin.

Lídia Hilário Vicente, AKA:n puheenjohtaja

Lídia on Esperança de Nadala -liiton jäsen. FFD:n projektin alussa Lídia viljeli maissia kahdella hehtaarilla. Kun hän sai tietää, että AKA aikoo ottaa maissimyllyn käyttöön lisätäkseen jäsentensä tuotteiden arvoa, Lídia kasvatti maissin tuotantoaan 3,5 hehtaariin.

AKA:n suunnitelma varastoida ja jauhaa jäseniensä maissi viivästyi. Varastorakennuksen katto vaurioitui pahasti myrskyssä eikä mylly toiminut normaalisti. Näiden ongelmien takia Lídia myi ylijäämämaissinsa suoraan markkinoille.

AKA korjasi vaurioittuneen varastorakennuksen ja myllyn vuonna 2020. Nyt maissia voidaan varastoidan ja jauhaa. Lídia on tyytyväinen päästessään varastoimaan, jauhamaan ja myymään suuremman määrän maissia (noin 3 tonnia) AKA:n maissijauhona. Tämä lisää hänen tulojaan huomattavasti.

Lidia lastensa kanssa

---

Hanke ’Enhanced livelihoods and value chains for farmers’ organizations in Mozambique and Tanzania’ on saanut rahoitusta Suomen ulkoministeriöstä.

Tansania: Parempi tuotto ja parempi laatu johtaa parempiin tuloihin

Heziron Njiuka on viljelijä Imalinyi kylästä Wanging’ombe alueelta, Tansaniasta. Hän on kasvattanut perunoita 4 vuotta. Heziron on Njombe Agricultural Development Organization (NADO) jäsen. NADO keskittyy ruokaperunan ja siemenperunan tuotantoon. Hän on yksi viljelijöistä, joka on oppinut parempia perunan viljely tekniikoita NADO:lta perunaprojektin ansiosta, jota FFD rahoittaa.  

Heziron perunasato on kasvanut ja laatu parantunut parempien viljely metodien ansiosta. Hän myöntää, “En ole koskaan saanut näin hyvää satoa, kuin tänä vuonna. Ennen sain noin 4 MT/eekkeri satoa. Kun käytin metodeja, joita opin NADO:lta, satoni 3 eekkerin alueella oli 29.21 MT eli noin 9.74 MT/eekkeri. Kiitos NADO:lle viljelijöiden auttamisesta.”

Hezironin perunasato

NADO on myös auttanut viljelijöitä linkittymään ostajiin ja markkinoihin näin ollen parantaen viljelijöiden tuloja. Heziron on myynyt perunoita 30 000 TZs (10 euroa) per pussi ja saanut 8 763 000 TZs (3 124 euroa) hänen 3 eekkerin perunasadosta. Hän sanoo, ”Olen todella kiitollinen, että NADO auttoi minua pääsemään markkinoille.”

Paremman sadon lisäksi, perunat ovat myös parempi laatuisia. Perunat ovat isompia, niissä ei ole tauteja eikä tuholaiset ole hyökänneet niihin. Heziron kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan, ”Suunnitemani on laajentaa perunan tuotantoa, koska minulla on tarpeeksi maata. Haluaisin rakentaa toisen talon ja avata kaupan, jossa voisin myydä lannoitetta muille viljelijöille.”      

Hezironin perunasato

---

’Enhanced livelihoods and value chains for farmers’ organizations in Mozambique and Tanzania’ hanke on saanut rahoitusta 2020-2021 Suomen ulkoministeriöstä.

Kenia: osuuskunta tarjoaa koulutusta avustaen pientuottajia kasvattamaan tuloja

”Nimeni on Priscilla Nyambura ja olen Lima Linda osuuskunnan jäsen Muranga läänissä, Keniassa. Olen 45-vuotias, naimisissa ja minulla on 3 lasta. Vanhin lapseni opiskelee yliopistossa ja kaksi nuorempaa ovat yläasteella.”

Priscilla viljelytilallaan

Priscilla on ollut Central Highland Tree Growers Association jäsen viimeiset kolme vuotta. “Kun meille ehdotettiin vuonna 2019, että muodostaisimme liiketoiminta haaran markkinoidaksemme tuotteitamme, olin yksi ensimmäisistä idean kannattajista. Meillä oli iso ongelma välikäsien kanssa, jotka maksoivat meille hyvin vähän, kun möimme tuotteitamme yksittäin.” 

Priscilla rekisteröityi Lima Linda osuuskunnan jäseneksi vuoden 2019 lopussa, juuri kun se oli perustettu ja hän on havainnut sen jälkeen paljon hyötyjä. ”Osuuskunta auttaa meitä myymään tuotteitamme yhdessä ja paremmalla hinnalla.” Osuuskunta myös etsii uusia markkinoita ja hoitaa kaikki neuvottelut ja sopimukset. Tämä auttaa jäseniä keskittymään tuotteiden tuottamiseen.

Lima Linda markkinointi osuuskunta on järjestänyt koulutusta jäsenilleen. Priscilla on jo osallistunut muutamaan koulutukseen, kuten liiketoiminnan suunnittelu kurssille, tallennus ja lainaus kurssille ja puun kasvatus kurssille.  Osuuskunta yrittää mahdollistaa mahdollisimman monen jäsenen koulutuksen ja siksi Priscilla on vain osallistunut kursseille, joihin hänet on kutsuttu. FFD:n sponsoroima Farm Forestry Smallholder Producers Association of Kenya (FF-SPAK) tukee Lima Linda osuuskuntaa.

“Olen iloinen, että maatilani valittiin yhdeksi malli maatiloiksi, josta jäsenet ja naapurit voivat oppia. Koska saan ruokaa ja ansaitsen rahaa maatilastani, minun täytyy pitää siitä hyvää huolta.” Vuonna 2020 Priscilla möi 700kg avokadoja osuuskunnan kautta ansaiten KES 47 600 (n. 380 euroa). Priscilla viljelee myös maissia, banaaneja ja perunoita perheen käyttöön. Hänellä on myös eläimiä, kuten vuohia ja kanoja. Priscilla harjoittaa myös puutarhanhoitoa, josta hän ansaitsee noin KES 8 000 (n. 60 euroa) kuukaudessa. ”Tulot ovat mahdollistaneet lapsieni koulutuksen ja heille mahdollisuuden hyviin työpaikkoihin tulevaisuudessa.”

”Haluan kiittää tukijoitamme. Osuuskunnan avustuksella olemme ansainneet paremmin, kuin ennen, jolloin saimme vain KES 5 (0.04 euroa) per hedelmä”

Priscillan puutarha.

---

The FO4ACP programme is financed by the European Union, the OACPS Secretariat and IFAD

Vietnam: Metsäsertifiointi ja kestävä metsänhoito kasvattavat osuuskunnan jäsenten tuloja

Nguyen Thi Minh Hang liittyi Hoa My osuuskuntaan Vietnamissa vuonna 1999 edistämään kollektiivista taloutta ja kasvattaakseen tulojaan. Hänen perheeseensä kuuluu 2 lasta ja hänen miehensä. FFD:n avulla Nguyenin tulot ovat kasvaneet mahdollistaen hänen lastensa koulunkäynnin.

Nguyen suoritti PEFC metsäsertifiointi koulutuksen vuonna 2017. Hän on käyttänyt uusia menetelmiä metsäntuotannossa, kuten maan valmistelua ilman kasvillisuuden polttamista ja harventamisprosessia. Hän antaa puiden kasvaa kauemmin ja keskittyy halkojen korjaamiseen puulastujen sijaan.

Nguyen perheellä on 3 400m2 riisi viljelmiä ja 3.4 hehtaaria akaasia metsää. Työmäärän kasvaessa sadonkorjuun ja istutuksen aikana, Nguyen palkkaa muita viljelijöitä avukseen.

”Me kasvatamme metsää nyt 10 vuota ja saamme siitä noin 200 miljoonaa VDN/hehtaari (n. 7 144 euroa) verrattuna 40 miljoonaa VDN/hehtaari (n. 1 428 euroa) 4 vuoden metsän kasvatuksesta, niin kuin ennen. Tämä mahdollistaa lasteni koulunkäynnin, paremmat puitteet perheelleni ja paremman aseman yhteiskunnassa,” Nguyen kertoo.

Hoa My osuuskunta Thua Thien Hue provinssissa Vietnamissa auttaa jäseniään viljelyssä ja metsätaloudessa järjestämällä koulutusta, palveluja ja raaka-aineita. Osuuskunta tarjoaa hyvän laatuista lannoitetta ja sertifioituja taimia maanviljelyyn ja metsätalouteen. Se järjestää myös maan valmistelu, kastelu ja kasvien suojelu koulutuksia. Osuuskunta myy maatalous- ja metsätaloustuotteita, kuten riisiä, pähkinöitä, maniokkia ja akaasiaa.

Nguyen on aktiivinen osuuskunnan jäsen ja haluaa muiden naisten pystyvän samaan kuin hän. ”Aion tukea osuuskunnan naisia taimien tuotannossa laajentamalla taimitarhaa, ottaen käyttöön uusia natiiveja lajikkeita (esim. melaleuca, jota käytetään lääkintä öljyissä) ja laajentamalla naapurikommuuneihin ja naapurimarkkinoille.”

Etiopia: Toimeentulon parantaminen kestävällä metsän hoidolla ja mehiläisten hoidolla

Shashe Fekadu on kolmen lapsen äiti ja asuu Amhara alueella Etiopiassa. Kun Sashe aloiti metsän ja mehiläisten hoidon 13 vuotta sitten, hänellä oli 4 huonosti tuottavaa mehiläispesää ja pieni metsäosa, josta hän sai puuta omaan käyttöön. Hänen lasten kasvaessa, Shashe halusi nostaa perheen tuloja, jotta hänen lapsensa voisivat opiskella.

Shasha kertoo, “Ennen hoidin metsää vain omaan käyttöön. Käytimme puuta rakentamiseen ja lämmittämiseen. Ennen kun liityin projektiin, minulla oli vain pieni metsäalue, jota hoidin perinteiseen tapaan hakaten puut 7 vuoden jälkeen. Puun laatu oli huonoa. Aloitin myös mehiläisten hoidon perinteisillä mehiläispesillä, mutta hunajan laatu ja määrä oli alhainen.”

Shashe hänen tyttärensä kanssa

Kun Shashe alkoi suunnittelemaan hänen liiketoimintaansa, hunajan ja mehiläisvahan tuotanto oli huono laatuista ja sitä oli vähän. Hänen metsäalueensa tarvitsi myös parempaa hoitoa, jotta se tuottaisi paremmin. Shashe päätti lähteä mukaan FFD:n projektiin paikallisen partnerin Zenbaba Unionin kanssa. Shashe sai tietoa osuuskunnan hyödyistä ja ryhtyi yhdeksi Agunta Bee and Natural Resources Development and Marketing Primary Cooperative perustajaksi. FFD:n projektin avulla, Shashe on päässyt metsänhoidon ja hunajan tuotannon koulutuksiin.  

”Liityttyäni projektiin, olen ollut mukana metsänhoito mallin perustamisessa, modernin mehiläishoidon jatkamisessa ja agrometsätalouden toiminnassa. Metsänhoito mallin perustaminen on lyhentänyt puiden kypsyys ikää seitsemästä vuodesta neljään vuoteen ja puun laatu on hyvää. Olen myös hyötynyt maatalous sadosta agrometsätalouden järjestelmässä. Satoa voi kasvattaa, kunnes metsä tulee liian tiheäksi. Moderni mehiläshoito tuottaa enemmän hunajaa ja hunajan laatu käy markkinoille.”

Shashella on nyt 1.5 hehtaaria metsää, jonka hän on jakanut kahteen osaan, jotta hän voi kaataa 0.75 hehtaaria metsää joka toinen vuosi. Hunajan myynti tuottaa hänelle tuloja joka vuosi. Shashen tulot ovat nousseet projektin ansiosta, ja hän on pystynyt nostamaan perheen taloudellista tasoa.

”Toimeentuloni on parantunut liityttyäni projektiin. Hunaja- ja metsätulojen ansiosta, olen voinut ostaa kolme lehmää, kustantaa tyttärieni opiskelun yliopistossa ja olen pystynyt vaihtamaan kotini katon ruoho peitteestä moderniksi pelti katoksi,” Shashe kertoo.

Shashe:n uusi pelti katto

Sashe näkee tulevaisuuden positiivisena. Hänen tyttärensä voivat nyt opiskella ja hänen liiketoimintansa on menestynyt Covid-19 pandemiasta huolimatta. Kun tilanne paranee, Shashe aikoo investoida useampiin mehiläispesiin ja kasvattaa hunajan ja mehiläisvahan myyntiä.

Suomen ulkoministeriö tukee projektia.

Tansania: Mikroluotot, jotka muuttavat elämää: Eva ja Avelina

Village Saving and Loan Association (VSLA) yhdistyksen perustaminen Mang’otossa on muuttanut maanviljelijöiden ajattelutapaa kaupallisemmaksi, on auttanut heitä aloittamaan pientä liiketoimintaa ja on edesauttanut heidän hyvinvointiansa.

Mang’oto on kylä Tansanian eteläisillä ylängöillä. Kylä sijaitsee 2000m merenpinnan yläpuolella ja siellä asuu noin 3700 asukasta. Se on osa Makete kaupunginosaa, jossa on paljon köyhyyttä.

The Tanzania Tree Growers Associations Union (TTGAU), joka on yksi partnereistamme Tansaniassa, tukee VSLAs perustamista. Ohjelma toimii niin, että ryhmä ihmisiä säästää rahaa ja myöhempään yksittäiset henkilöt voivat saada pieniä lainoja näistä säästöistä aiemmin sovittujen prosessien mukaan. Ryhmä päättää kuka saa lainan henkilön tarpeiden mukaan. Lainoja annetaan vain henkilöille, joilla ei ole muita lainoja. TTGAU mentoroi ja valmentaa ryhmiä varmistaakseen kestävän kehityksen ja oikeudenmukaiset rahoituspalvelut puunviljelijöille.  

Ennen VSLA:han liittymistä, Mang’oton asukkailla ei ollut pääomaa perustaakseen yrityksiä. VSLA:n ansiosta, perheet voivat nyt ottaa lyhyitä lainoja parantaakseen heidän maanviljely toimintaa. Lainoja voi ottaa esimerkiksi sikojen, vuohien ja kanojen kasvatukseen, moottorisahojen ostamiseen puiden kaatoa varten tai liiketoiminnan laajentamiseen.

Eva Chengula

Eva Chengula, 42-vuotias naimisissa oleva nainen Mang’otosta, on liittynyt VSLA:han. Hän otti lainaa rakentaakseen wc:n taloonsa, koska heillä ei ollut wc:tä. Eva liittyi VSLA:han saatuaan koulutusta ja nyt hän unelmoi modernin talon rakentamisesta.

Avelina Ilomo

Avelina Ilomo, 30-vuotias naimisissa oleva nainen, työskentelee sihteerinä ja liittyi VSLA:n ostaakseen maata. Avelina otti TZS 50,000 (17 euroa) lainaa ja aloitti kanan kasvatuksen 15 kanalla. Nyt hän myy kanamunia naapureilleen. Tulevaisuudessa Avelina haluaisi laajentaa 50 kanaan ja ostaa lisää maata, johon hän rakentaisi talon.

"Kun tuet ahkeria ihmisiä, joilla on hyviä ideoita, he voivat rakentaa paremman tulevaisuuden. "

Abdallah Vien tie muutokseen

Abdallah Mohamed Ali, myös tunnettu nimellä Abdallah Vie, on 64-vuotias viljelijä Mtakata kylästä Tansaniasta. Hänen perheeseensä kuuluu 18 henkilöä.   

TAHA:n Pemba agronomi Ally Kamtande yhdessä Abdallah Vien ja hänen viljely-avustajien kanssa Mtkata kylässä Tansaniassa.

Abdallah aloitti tomaatin viljelyn vuonna 2010. Hänellä oli neljäsosa eekkeriä viljelymaata. Hän sai vettä viljelmälleen kylän vesi lähteestä. Hän kuitenkin selittää, miten raskasta veden haku oli:

“Veden hakeminen ämpärillä kylästä oli yksi vaikeimmista tehtävistä maanviljelijänä.” Koska Abdallahlla ei ollut varaa vesipumppuun, hän käytti monia tunteja veden kantoon vuosien varrella.  

Abdallah oli ensimmäisten viljelijöiden joukossa liittyessä TAHA:an vuonna 2015. Hänellä kuitenkin meni vuosi ennen, kun hän otti TAHA:n suositteleman teknologian käyttöön.

Abdallah kertoo, ”Kävin TAHA:n kursseilla vuodesta 2015 alkaen, mutta otin teknologian käyttöön myöhemmin. Nyt kun mietin asiaa, toivon, että olisin ottanut teknologian käyttöön aikaisemmin. En ollut varma luotanko TAHA:n teknologiaan ja minua pelotti muuttaa tapojani, joita olin käyttänyt vuosia.”

Aluksi TAHA:n agronomi antoi Abdallah:lle hybridisiemeniä kokeiltavaksi, jotta hän voi vertailla niitä paikallisiin siemeniin. Hybridisiement menestyivät hyvin. Nyt Abdallahilla on yli 10 eekkeriä maata, jossa hän viljelee erilaisia vihanneksia ja kasviksia, kuten tomaatteja, paprikaa, banaaneja, vesimelonia, passion hedelmää ja papaijaa.

”Voittoa, jota sain ennen, kun viljelin paikallisilla siemenillä ei voi verrata nykyiseen voittooni, kun viljelen hybridisiemenillä. Kun viljelin paikallisilla siemenillä, en ollut koskaan ylittänyt 2 miljoonaa TZS (700 euroa). Muutoksen jälkeen, voittoni ovat nousseet 100 miljoonaan TZS (35 000 euroa) neljässä kaudessa. Olen kiitollinen TAHA:lle ja varsinkin agronomeille heidän osuudesta menestykseeni,” Abdallah kertoo onnellisena.

Hän myös lisää, ”Käytän tuloja perheeni tarpeisiin, kuten lasten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja maatilani kehittämiseen. Työllistän myös 10 henkilöä, jotka auttavat minua viljelytoiminnassa. Suunnitelmani on työllistää lisää työntekijöitä, kun laajennan tilaani.”

Ulkoministeriön KEO 30 ohjelma tukee tätä projektia.

Tansania: Köyhyyden kierrosta pois

Kun Happy Nyagawa ajattelee tulevaisuutta, hymy nousee hänen huulille. Kun Happyltä kysytään, miten uusiutuva rahasto hyödyntää häntä, hän vastaa:

”Nyt pystyn maksamaan koulumaksut ja kaiken tarvittavan. Voin alkaa haaveilemaan toimintani laajentamisesta ja tulojeni noususta.”

Happy Nyagawa on 40-vuotias 6 lapsen äiti Nyagwasta, Tansaniasta. Happylla oli 50 kanaa ja 5 porsasta, mutta hän ei saanut tarpeeksi tuloja turvatakseen lastensa tulevaisuuden.

Happy liittyi osuuskuntaan, jota FFD avustaa ja sai 500 000TZS (200 euroa) lainan uusituvan rahaston kautta. Nyt Happyllä on 10 kanaa ja 10 porsasta sekä mahdollisuus rehun, rokotteiden ja muiden hoitojen saantiin. Pian hän aikoo aloittaa myynnin.

Happy kannattaa pieniä lainajärjestelmiä ja näkee valoisan tulevaisuuden edessä.  

“Haluan näyttää naapureilleni ja varsinkin naisnaapureilleni, että yhdessä toimiminen tuottaa tulosta. Aion vaakuuttaa heille, että heidän tulisi kokeilla yrittäjyyttä.”

Zanzibar: Puutarhaviljelyn sankari

Viljelijät Zanzibarilla olivat tottuneet huonoon tuottavuuteen huonojen viljely käytäntöjen takia. Monen vuoden ajan, Zanzibar toi yli 80% tuoreesta ruuasta,  puutarhatuotteet mukaan lukien, Tansanian mantereelta. Vuonna 2015 tähän kuitenkin tehtiin muutos, kun Tanzanian Horticultural Association (TAHA) avusti puutarhatuotannon aloittamisessa Zanzibarilla. FFD, Zanzibarin hallitus sekä Milele Zanzibar Foundation tukivat projektia.

Nykyään Zanzibar tuo vain 40% tuoreista tuotteista ja nyt suurimmalla osalla viljelijäistä on menestystarina kerrottavana. Tohtori Omar Mohamed Suleiman on yksi näistä menestystarinan kertojista. Tohtori Suleiman on 50-vuotias ja hänen perheeseensä kuuluu 4 lasta. Hän oli köyhimpien viljelijöiden joukossa muutama vuosi sitten. Hän työskenteli lääkärinä Mnazimmoja Referral sairaalassa ja viljeli myös maata saadakseen tarpeeksi ruokaa perheelle. Hän viljelii tomaatteja ja kurkkuja perinteisin menetelmin perheen 1 eekkerin maatilalla, mutta tuotanto oli huonoa ja vähäistä.

”Viljelin parhaani mukaan perinteisin menetelmin, mutta se ei toiminut, koska ympäristö muuttui. Halusin menestyä sadon tuotannossa, mutta minun epäonnistuessa ja muiden onnistuessa ymmärsin, että minun täytyy muuttaa viljely menetelmiäni.” Omar Mohamed Suleiman sanoi.

Tohtori Omar Mohamed Suleiman (oikealla) taimitarhassansa opittuaan taimien hoidosta ja innovaatio teknologiasta TAHA:n järjestämässä koulutuksessa.

Tohtori Omari liittyi TAHA:an vuonna 2017, jotta hän voisi muuttaa viljelytyyliään hyviin maatalouskäytäntöihin. TAHA tarjoaa palveluita jäsenilleen auttaen heitä teknisissä muutoksissa, joiden kautta heidän satonsa kasvaa, on parempi laatuista ja tuo heille enemmän tuloja.

Dr. Omari myöntää, ”En tiennyt ennen paljoa TAHA:sta, mutta kun liityin heihin, näin oven menestykseen. Ymmärsin, että jotta sato menestyisi, koko viljelyjärjestelmää täytyy kehittää. En olisi ymmärtänyt viljelyn potentiaalia ilman TAHA:a. Opin TAHA:n koulutuksien kautta miten suunnitella ja asettaa tavoitteita sekä hallita satoa. Järjestö yhdisti minut toimittajiin ja myös mahdollisiin ostajiin, kuten hotelleihin.”

Vuoden aikana Dr. Omari on kasvattanut tulojaan kuusin kertaisesti. Hänen lapsensa voivat nyt käydä parempaa koulua ja voivat maksaa korkeakoulu maksut.

”TAHA on muuttanut ajattelutapaani ja toi toivoa, että tiedon ja kovan työn tuloksena mikä tahansa on mahdollista. Haluan nyt lapseni opiskelevan puutarhaviljelyä, kun olen nähnyt miten se voi muuttaa jonkun elämän pienellä aika välillä,” tohtori Omari kertoo.

Zanzibarilla monet viljelijät ovat aloittaneet puutarhaviljelyn toivoen, että he voivat saavuttaa elämänsä unelmat.  

Tansania: Erick Mbebati, puuyrittäjä

Erick Mbebati on Matembwe kylästä Njombe alueelta, Tansaniasta. Hänestä on tullut puuyrittäjä.

Erick oli ennen maanviljelijä, mutta hänen satonsa oli huono johtaen alhaisiin tuloihin. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa investoidakseen maanviljelyyn, jotta sato olisi parantunut. Niin kuin monilla maaseudun nuorilla, Erickillä oli vaikeuksia löytää töitä.

Kaikki kuitenkin muuttui toukokuussa 2018 kun puumarkkina keskus aloitti toiminnan Erickin kylässä. Matembe’s Tree Growers Association (UWAMIMA) hallitsee markkina keskusta FFD:n ja Päijät-Häme metsänhoitoyhdistyksen avustuksella.

Markkinat perustettiin, jotta pienviljelijä metsän omistajien tuloja saataisiin nostettua puun ja puutavaran myynnin avulla. Maanviljelijöiden tulot kasvoivat 10% ensimmäisen 8 kuukauden aikana vaikka poliittinen tilanne ja puutavaraliiketoiminnan käytännöt eivät olleet suotuisat. Markkinakeskus on ylittänyt kaikki odotukset taloudellisella kasvulla ja työpaikkojen luomisella.   

Erickin tavoin, 35 kylän nuorta sai tilapäisen työpaikan markkinoilta. Tällä hetkellä 50 nuorta työskentelee tilapäisinä työntekijöinä lastaten puuta, purkaen kuormia, lajitellen puuta, kasaten puuta ja kuivaten puuta. Tämän lisäksi, UWAMIMA työllistää 5 kokopäiväistä työntekijää.   

"Elokuussa esimieheni nimitti minut hänen liiketoimintansa valvojaksi. Marraskuussa päätin aloittaa oman liiketoimintani ja nyt valvon omaa yritystäni."

— Erick

Erick Mbebati in the Matembe Market Centre

"“Kun kuulin markkina keskuksesta, päätin hakea sinne tilapaistyöhön ja aloitin siellä toukokuussa 2018.”"

— Erick

Azam News raportoi Matembe puumarkkinoilta Tansaniasta, metsurin ja viljelijän hyödyistä ja haasteista.

Myöhemmin sinä vuonna, Erick liittyi UWAMIMA järjestöön ja on hyötynyt UWAMIMAn palveluista, kuten kirjanpidosta, tuotteiden monipuolistamisesta, briketin tekemisestä ja liiketoiminnan hallitsemisesta. UWAMIMA on myös kehittänyt kiertorahastojärjestelmän auttaakseen jäseniään. Jäsenet voivat lainata rahaa alhaisella korolla, käyttää sen kuukauden sisällä ja maksaa lainan takaisin UWAMIMA:lle. Erick käyttää kaikkia projektin ja markkinoiden tuomia hyötyjä.

"Jos jumala suo, aion laajentaa liiketoimintaani ja työllistää kollegoitani. Markkinakeskuksen avulla voin maksaa sisaruksieni koulunkäynnin ja voin lähettää rahaa äidilleni."

— Erick

Enemmän ihmisiä liittyy liiketoimintaan koko ajan. Palveluita kehitetään ostajille, myyjille ja työntekijöille. Kojujen lisääntyminen tien varsilla tuottaa myös tuloja.

Markkinakeskus edistää vastuullista taloudellista kasvua, lisää työpaikkoja ja antaa työmahdollisuuksia kaikille. Monet haluavat ottaa tästä mallia ja jakaa konseptin omissa kylissä.